Lassi Noponen

Marknadsekonomi, liberal demokrati

och individuella friheter är grunden

för vårt välbefinnande.

Ilmastonmuutosta ei ratkaista Helsingissä mutta viisailla poliittisilla panostuksilla on täysin mahdollista, että tulevina vuosikymmeninä suomalainen ilmastoteknologia ja suomalaisen teollisuuden ratkaisut vähentävät koko maailman hiilipäästöjä enemmän kuin mitä Suomesta on kaikkina aikoina ilmakehään päästetty.

 

Monet poliitikot luovat mielikuvaa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjunta on Suomen poliittisista päätöksistä kiinni. Tämä ei pidä paikkaansa. Ilmastonmuutosta voidaan hallita vain globaalisti, ja ainoa toimiva ratkaisu on hinnoitella hiilidioksidipäästöt. Transformaatio vähäpäästöiseen maailmaan on kuitenkin ollut käynnissä jo pitkään, ja se etenee eri tahtisesti eri puolilla maailmaa.

Kaikki uuden energia- ja tuotantoteknologian ratkaisut täytyy ensin kehittää, ja vasta sen jälkeen alkaa investointivaihe, joka on useiden vuosikymmenien pituinen. Tässä suhteessa maailma on jo muuttunut: pitkään aikaan mitään uutta teknologiaa ei ole kehitetty ilman, että sitä ei olisi energian kulutuksen ja ympäristöystävällisyyden kannalta optimoitu.

 

Hallitus on päättänyt, että Suomen tulee aggressiivisesti vähentää päästöjä ja olla hiilineutraali vuonna 2035 - mihin hintaan hyvänsä. Vihreiden tavoite on hiilineutraali Helsinki vuonna 2035 - mihin hintaan hyvänsä. Hinta tulee olemaan kallis. Elintaso laskee, yhteiskunnan elinvoima vähenee ja ilmatonmuutoksen torjunnan kannalta tavoitteen saavuttamisella ei sinänsä ole merkitystä. Hallitus olettaa, että muu maailma tulee seuraamaan esimerkkiä, koska Suomen esimerkin voima vaikuttaa muihin maihin. 

Teoriassa päästöjen lopettaminen on ”helppoa” lopettamalla tuotanto. Kun ei ole tuotantoa, ei synny myöskään päästöjä. Tämä ei ole mahdollista, koska yhteiskunta vaatii meiltä päästövähennysten lisäksi myös tuotteita ja palveluja, energiaa, työpaikkoja, verotuloja, osinkotuloja yms. Yhteiskunnan pyörittäminen on optimointia, johon kohdistuu monia ristiriitaisia vaatimuksia.

 

Idealistinen näkemys esimerkin voimasta ei myöskään vastaa todellisuutta. Olen 30 vuotta työkseni liikkunut maailmalla energia- ja ympäristöteknologian asialla ja oppinut, että maailma ei toimi tällä tavalla vaikka kuinka tahtoisimme sen sillä tavoin toimivan. Valtiot ja yritykset eivät kiristä omia normejaan sen vuoksi, että Suomikin tekee niin. Tämä on realiteetti, joka on hyvä tunnistaa. Idealistisilla päätöksillä luodaan edellytyksiä johtajien moraaliposeeraukselle, mutta samalla alennetaan suomalaisten elintasoa ja huononnetaan elinkeinoelämän kilpailukykyä, ja se on huono asia myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

 

Myönnän toki, että joissakin tapauksissa toiminta kireiden normien alla parantaa yritysten kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä. Tämä tapahtuu kuitenkin vain silloin, jos ne selviävät elossa siihen saakka. Suuria investointeja vaativassa teknologiassa on vaarallista olla edelläkävijä, sillä teknologia kehittyy ja halpenee nopeasti.

 

Perussuomalaisten vaihtoehdossa Suomi on kokonaisvaltaisesti hyvä ja turvallinen paikka elää ja yrittää. Hoidamme taloutemme ja omat asiamme vastuullisesti ja huolellisesti, tärkeät asiat ensin. Tällaisessa Suomessa on hyvä tehdä työtä ja kehittää sitä teknologiaa, joka ratkaisee maailmalla suuria ilmastohaasteita. Suomalaisia ei laiteta maksamaan poliitikkojen PR-kampanjoita, eikä ottamaan ylettömiä teknologiariskejä. Vauraaseen maahan syntyy laadukasta tutkimus-, ja yritystoimintaa, joka luo työpaikkoja ja verotuloja. Näillä verotuloilla rahoitetaan kaikki kulttuuri-, sosiaali-, ja koulutuspalvelut. Rakennetaan hyvän kierre.

 

Vaikka yhteiskunta käykin läpi transformaatiota uuteen energiajärjestelmään, sen pitää samaan aikaan pyöriä. Emme ole yksin maailmassa, ja ilmastopäätöihin kannattaa rajallisilla resursseilla ensisijaisesti vaikuttaa siellä, missä niitä eniten syntyy. Meillä on Suomessa runsaasti erinomaista ympäristöteknologiaa. Panostamalla järkevästi on täysin mahdollista, että tulevina vuosikymmeninä suomalainen ilmastoteknologia ja suomalaisen teollisuuden hiilineutraalit tai hiilinegatiiviset ratkaisut vähentävät koko maailman hiilipäästöjä enemmän kuin mitä Suomesta on kaikkina aikoina niitä ilmakehään päästetty.

 

Tahdon sanoa tämän selvästi, koska tämä on tärkeää: Suomen hiilijalanjälki ei ole ongelma, ja suomalainen tuotanto on usein puhtaampaa kuin kilpailijamaiden. Suomessa ei tule ilmastosyistä tehdä politiikkapäätöksiä, jotka heikentävät suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä ja laskevat elintasoamme. Samanaikaisesti nämä päätökset heikentävät kykyämme auttaa maailmaa. Jos suljemme Suomessa vessapaperitehtaan, se ei vähennä pehmopaperin kulutusta maailmassa. Jossakin muualla käynnistyy pehmopaperitehdas, joka todennäköisesti saastuttaa enemmän kuin se tehdas, joka Suomessa suljettiin.

 

Avaruudesta ilmakehään katsottaessa ei ole väliä, missä hiilidioksidimolekyyli on ilmakehään päässyt, mutta määrällä on väliä. Ilmastonmuutoksen torjunta ratkaistaan siellä, missä merkittävät päästöt syntyvät. Ilmastonmuutoksesta huolestuneen kannattaa valita Perusuomalaiset, koska Perussuomalaiset katsovat kokonaisuutta ja ilmastotekojen todellista vaikuttavuutta. Suomi voi saada aikaan parhaan vaikutuksen maailman hiilitaseeseen tuottamalla sellaisia teknologioita, jotka saavat maailmalla aikaan todellista muutosta. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos elinkeinoelämämme ja yritystemme toimintakyky on tapettu idealistisella ilmastopolitiikalla.