Lassi Noponen

Marknadsekonomi, liberal demokrati

och individuella friheter är grunden

för vårt välbefinnande.

Sanat ovat joskus epätäydellisiä kuvaamaan ilmiöitä tarkasti. Tänään Tuumaustunnilla puhuttiin Pasi Holmin esitelmän yhteydessä hallituksen ”ilmastopolitiikasta” ja väitettiin sillä olevan ”ilmastokunnianhimoa”. Hallituksen kaavailemat toimenpiteet ovat kyllä ilmastopolitiikkaa, mutta globaalin vaikuttavuuden kannalta tarkasteltuna niihin ei liity ilmastokunnianhimoa, mutta epäilemättä liittyy paljon päättäjien henkilökohtaiseen signalointiin liittyvää kunnianhimoa.

 

Ilmastokeskustelussa on oltava realisti ja erotettava suuret asiat pienistä. Suomen hiilijalanjälki ei ole maailman mittakaavassa ongelma, Suomen osuus maailman CO2 päästöistä on 0,14 prosenttia eli runsaan promillen luokkaa. Monet lisäksi luulevat, että olemme täällä Suomessa jotenkin huonoja tai että emme tee osaamme. Luonnonolosuhteista johtuen miellä on eurooppalaisittain korkeahko hiilijalanjälki mutta todellisuudessa Suomi on yksi pienestä joukosta maita, jotka ovat oikeasti vähentäneet päästöjään. Euroopassakin on paljon sellaisia maita, jotka eivät tee juuri mitään ja vaikkapa naapurimaa Viro vaan vuosi vuodelta nostaa päästöjään.

 

Suomalainen tuotanto on usein puhtaampaa kuin kilpailijamaiden. Suomalaiset ovat yleensä vastuullisia ihmisiä ja hoitavat huolellisesti lähiluontonsa Suomalainen tuotanto, teknologia ja työ on globaali ekoteko, jota poliittisten päättäjien tulee kaikin keinoin suojella koska silloin suojellaan myös maailman ilmastoa.

 

Ympäristötaloustieteen näkökulmasta kansakunnan kuten Suomen rooli taakanjaossa voi olla teknologioiden kehittäminen ja kaupallistaminen maailman ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Suomen tehtävä globaalien ympäristökysymysten ratkaisemisessa on olla paikka, jossa koulutuksen, tieteen ja yritystoiminnan avulla kehitetään huippuluokan ympäristöteknologiaa maailman tarpeisiin.

Meidän tulee hyväksyä, että meillä vallitsevat ankarat luonnonolosuhteen eikä politiikassa tule ympäristösyistä tehdä ratkaisuja, joilla hankaloitetaan esimerkiksi helsinkiläisten autolla liikkumista ja elämää sekä siten vähennetään Helsingin vetovoimaa mukavana asuin- ja työpaikkana ihmisille sekä kotipaikkana yrityksille. Suomen todellinen mahdollisuus globaaliin vaikuttavuuteen on nimenomaan ns. “kädenjälki”, joka toteutuu kun Suomesta viedään edistyksellistä ilmastoteknologiaa maailman markkinoille. Nämä teknologiat ja ratkaisut voivat olla Suomelle merkittävä talouskasvun ja hyvinvoinnin lähde.

 

Ilmastopolitiikan päätöksentekoa tulisi ohjata analyysi toimenpiteiden globaalista vaikuttavuudesta, eikä symbolipolitiikka ja johdon tarve signalointiin. Muita maita ankarammat ympäristökriteerit voivat teoriassa luoda teollisuudelle pitkän aikavälin kilpailukykyä, mutta ne voivat myös rapauttaa kilpailukykyä ja tukahduttaa talouttamme. Kolmekymmentä vuotta kansainvälisen kaupan parissa on opettanut minulle, että kukaan tässä maailmassa ei päätä omista toimenpiteistään siksi, että me Suomessa teemme jotakin. Kaikkia maita tasapuolisesti koskevat toimet eivät rapauta suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

 

Meidän ei politiikassa tule tehdä ratkaisuja, joilla on vain symbolinen ympäristövaikutus mutta jotka heikentävät suomalaisten elämänlaatua sekä suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän kansainvälistä kilpailukykyä sekä mahdollisuutta rakentaa maailmaan suurta positiivista ympäristökädenjälkeä.